Blogin aloitus 8.9.2018

Hei napakan fiksut kuvismaikat! Joresetä aloittaa tässä kuvismaikat blogin, joka perustuu tapaamiseemme.

Kehut ja kiitokset: Minulle oli aika mahtava yllätys, että kysyitte, keskustelitte ja asetitte kyseenalaiseksi viestini. Niin maailma pelastuu. On aivan valtavan hienoa ja poikkeavaa, että osa teistä kyseenalaisti  sen osuuden, jonka (keljun) provokatiivisesti esitin, siis kaikki toivo ei ole menetetty. Kiitos!

-----------------------------------------------------------

Aivan aluksi tyypillinen mediakriittinen huomio kuluvalta päivältä. Tällaisia on hauska metsästää oppilaiden kanssa ja samalla heille aukenee, miten median koneisto toimii. Usein esim. kansallismieliset syyttävät toimittajia väärästä uutisoinnista, kun lehti julkaisee STT:n artikkelin jonka STT on ostanut vaikka AP:ltä. Jutun yhteydessä olevalla toimittajan nimellä ei välttämättä ole mitään tekemistä jutun oikeellisuuden kanssa.
Lehdet eivät valehtele 99,9 % tapauksista ( paitsi roskalehdet) mutta saattavat käyttää indoktrinaatiota ja rajaavaa uutisointia.

-----------------------------------------------------------

YLEISTÄ MEDIAKRITIIKISTÄ

Matala leikkaus syvälle mediakritiikin opetuksen tilaan.

( vapaasti käytettävissä)

Mediakritiikin opettajien opetusta tai opettajien opettamien lapsukaisten oppimista pitää muuttaa.  Jopa parantaa vastaamaan ziljoonan kilometrin tuntivauhtia kulkevaa mediamaailmaamme.  Parantaminen alkaa nöyrästi toteamalla, missä ollaan.

Iltasanomien verkossa kirjoittaa  henkilö kommentin erään Trumpia koskevan jutun yhteydessä: “Mistä IS ja tää toimittaja nää jutut oikeen keksii”. Tuo lause kuvaa, mitä peruskoulun käynyt kansa ajattelee mediasta. Kuvat ja jutut tulevat jostain tunnistamattomasta lähteestä itsestään, tai toimittaja on itse keksinyt Trumpista jotain.

Kun selittää huolellisesti kansainvälisen median välitystoiminteet ja kymmenet uutistoimistot kuten AP, UPI, AFP, CNN jne ja purkaa esiin, ettei suomalainen toimittaja tietoa aluperinkään ole aikaansaanut työllään oval officessa, syntyy hiljaisuus tai epäluuloinen suuttumus.  Oleellista on, ettei juuri kukaan usko. Vääränlainen valheellinen ja huono juttu tietämättömän lukijan mielestä on - vihervassarikommari-ituhipin kirjoittama tai natsirasistioikeistofanin tekaisema. Tämä suistuma reaalimaailmasta voidaan muuttaa parantamalla opetusta ja kohdentamalla se paremmin..

Minulla ei ole eksaktia tietoa opettajankoulutuksen medikritiikkiopetuksen tasosta. Mutta minulla on havaintoja kolmen poikani peruskoulujaksosta, laajasti somesta ja olen aikanaan istuskellut hiljaa luokissa. Ennenkaikkea olen opettanut opiskelijoilleni aluetta  25 vuotta ja kirjoittanut aiheesta hukkaan kilometrin.

Kun olin itse seitsemän antoi opettaja meille pääsiäisenä valkoisen A5 paperin ja käski piirtää siihen pupun, munan, talon, jonka piipusta suitsee savua ja taivaalle noidan luudalla. Kliseet liimattuna toistensa päälle. Ensin raapustettiin HB kynällä ääriviivat, mahdollisimman samoin pulpetista toiseen, ettei opettaja suutu. Sitten mentiin näyttämään luonnos opettajalle, joka tiirasi sitä ja antoi sitten luvan värittää. Omituisinta, että 2000 luvun alussa nuorin poikani teki täsmälleen saman proggiksen, eikä opettaja ollut 100 vuotias vaan alle 40. 

Yksikään kolmesta  pojastani ( syntyneet 88 ja 89 ja 95) ei koskaan saanut opetusta median toiminnan suhteen. Yhdessäkään peruskoulun alakoulussa tai yläkoulussa, joissa olen vieraillut työnpuolesta, puolisalaa tai sattumalta, en ole kuvistunneilla nähnyt minkäänlaista mediakritiikin opetusta. Kun oppilas siirtyy lukioon (yläkouluun?) ja ottaa valinnaisena ammattikuvismaikan antaman opetuksen, on jo liian myöhäistä. Vaikka juuri hän tajuaisi asioita, on ikäluokasta suurin osa menetetty.

Ajattelen syyksi seuraavia asioita.

1. Poliittiselle koneistolle harhaluulojen vallassa elävä kansa on paras mahdollinen kansa. Mediakritiikkikyky on vaarallinen, jos halutaan - että auktoriteetti pysyy.

2.  Asia on liian vaikea, maamme on ikonoklastinen ja somen myötä kunnioitus journalismia kohtaan on romahtanut. Halutaan olla sitä mieltä, johon halutaan uskoa - koska siitä pidetään.

3. YLE:n juttujen tylsä videomateriaali on erillään toimittajan tekemästä jutusta, eivätkä toimittajat kykene jatkokysymyksiin. Näinollen kansa olettaa, että maassamme eduskunnan radiotelevisio on heikoin mediatuottaja ja biased. Kansa on osittain oikeassa. YLE on saatava mukaan talkoisiin.

4. Kuvatekijä lienee Suomen halveksituin ammatti -- oli se taiteilija tai (lehti)valokuvaaja. Jokainen (kuulemma) osaa piirtää tai kuvata. Näin ajatellaan. Ammatit kuolevat. Sosiaalisin taidoin eteenpäin pyrkivä kuvantekijä merkitsee julkkiksena kansalle, substanssiosaaja taas ei. Julkimon kuvia katsotaan ja jopa ostetaan. (rakkaimpani on kuvataiteilija ja kuvataideope, joten minulla on tuplasektori edessäni nähdä laajemmin).

Tässä siis suppeasti kirjoittaen ollaan. Suossa kaulaa myöten - henki pihisten, eikä se ole kenenkään etu.  Ei olla järin häävissä tilanteessa ja tilanne pahenee eskaloituen,  jollei sille tehdä jotain ja heti eilen. Median uskottavuuden romahtaessa, median itsensä edesauttamana kansa lähtee ylikierroksille ja alkaa metsästää kuvittelemiaan roistoja kaikkialta somesta. Kun media romahtaa, sen tilalle tulee aina jotain. Se voi olla fasismi tai joku muu ääriliike. 

Mitä pitää tehdä. Helppoa. Pitää lyödä päät yhteen innokkaiden ja osaavien ihmisten kanssa ja kasata opetusmateriaali, joka puree teiniin ja alakoululaiseen. Mutta ensin pitää räjäyttää koulutuksessa olevien wannabe opettajien tajunnan arkku ja sen pystyvät tekemään uskottavasti vain median ammattilaiset alan opettajien (lue Teidän kanssanne) yhteistyössä.

-----------------------------------------------------------
Linkkejä:

1. Uusi Vlogini: 
https://www.youtube.com/channel/UCTG-JN1y4viYazYn-gSGmXg

2. CV ja portfolio:
http://puusaportfolio.blogspot.com/p/cv-curiculum-vitae.html

3.  Nettivalokuvauskouluni Betaversio:
http://jpuusa.blogspot.com/p/blog-page.html

4. Kaksi ( dead) blogiani, joissa jyrkkää ja ajoittain militantteja vetoja journalismista.
http://kuvajournalismia.blogspot.com/
ja
http://jpuusa.blogspot.com/

5. Muutama mediakriittinen video
http://kuvajournalismia.blogspot.com/p/video_28.html

6. Pari lehtikuvaajahaastista.
https://kuvajournalismia.blogspot.com/p/video.html


-----------------------------------------------------------

Sitten hiukan oppimateriaalia….
Tässä teiniosa laajemmasta OPS ehdotusta, jonka lähetin opetushallitukseen, kun uusi mediakritikkiäkin koskeva kuvisops tuli pari vuotta sitten markkinoille ja vastaus siihen.





-----------------------------------------------------------

Klikkaa kuvaan tai seivaa koneellesi.
Näitä en ehtinyt - pöljä kun olen! Joudut puhumaan nää auki, jos käytät.
Jos epäselvää tai haluat iisimmän graafin, ota yhteyttä mailitse. Autan innokasta maikkaa aina ja ikuisesti…..tai ainakin niin kauan kuin olen hengissä.

-----------------------------------------------------------

Klikkaa kuvaan - näet isompana. Suuria totuuksia, by Jore :-)

Jotta journalistinen tarina voidaan kertoa on hallittava automaattisesti ISO luvun pohjalla muuttuva aukkosarja. Tätä ei enää tahkota valokuvauskouluissa, koska se on tylsää. Tästä myös johtuu lehtikuvien visuaalisesti huono taso.




-----------------------------------------------------------

Lupaamani henkilöohjausteksti:

HENKILÖOHJAUS 

1. Ennakkosuunnittelu on kaiken perusta. Mitä epävarmempi olet tulevasta haastattelu- tai kuvaustilanteesta, sitä selkeämmin sinun on piirrettävä, mietittävä ja tutkittava ( soitto sihteerille, valon suunta, kuvauspaikka, vaatteet käytettävä aika jne.) etukäteen. Varmistu laitteiden toiminnasta etukäteen.

2. Ota tilanne haltuun heti - menetät sen nopeasti sähläämällä kameran kanssa. Pidä huolta että sinulla on suunnitelma B ja C, siltä varalta, että kuvattava on esim. nyrjäyttänyt selkänsä - eikä pysty liikkumaan.

3. Rentouta kuvattava ensin tavallisilla kuvausrutiineille. Ota peruspönötyskuvia jos kuvattava on hermona. Vähitellen siirrytään irroittelemaan ja kohti omaa ideaa, joka esitetään sellaisena - jota noudattaen saadaan parempia kuvia.

4. Kuvattava rentoutetaan määrätietoisuudella. ( vrt. ”lääkäri on jumala”- tilanne). Nopeita ja täsmällisiä ohjeita, joiden antajasta näkee, että tapahtuma on hänen hallinnassaan. Kuvattavan asennon perusteena on vartalon  45 asteen kulma kameran suhteen ja pään kääntäminen kohti kameraa ja leuan nostaminen ylös. Kuvaa aina vartalon keskilinjalla ( esim seistessä navan korkeus) ja tuo kädet lähelle kasvoja. Varo sieraimia ja silmien alla jääviä varjoja, hae kasvoista parempi puoli, kysy sitä.

5. Luo katsekontakti kuvattavaan sillointällöin, ehkä kahden valotuksen jälkeen. Kuvattava jää yksin, kun kasvosi ovat kameran takana ja kamera on esineenä pelottava. Vaihda sananen katsoessasi häntä ja ohjaa lisää.

6. Perustele ja selitä mitä teet ja muista smalltalk. (menen polvilleni koska...-nousen tuolille koska...., vaihdan salaman kameraan koska.....jne.)

7. Liitä esine tai muu tuttu viitekehys kuvattavaan. Anna hänen mennä lähelle tuttua asiaa tai anna hänelle se kuvaan mukaan. ( vrt. lapsi ja nalle kuvassa)

8. Katko tilannetta parin minuutin välein, tiedustele miltä tuntuu ja kysy jotain asiaan kuulumatonta, vaikkapa hilloamisesta tai isoimmasta hauesta tai lapsista.

9. Jos kuvattava on fyysisesti jäykkä, pyydä häntä näyttämään millaisen hauen hän haluaisi saada, missä on R-kioski, missä on taivas ja maa yhtaikaa, jne.ja ota kuvia kun hän elehtii. Jos hän nauraa silloin kuvaa, mutta hymyn pyytäminen yleensä tekee kasvoista naamion kaltaiset.

10. Jos kuvattavan silmät räpsyvät, käske hänen laittaa ne kiinni ja painaa kasvot alas rentoutuen, laske ääneen kymmeneen ja käske kuvattavaa nostaa kasvot ja avata silmät, ota nopeasti kaksi - kolme kuvaa. Voit myös pyytää häntä jännittämään silmiä, keskittyen niihin ja ota lisää ruutuja.

11. Kehu kuvattavasi fyysisiä piirteitä heti jos huomaat hänessä ulkonäöllisen ongelman, älä ole lipevä, vaan sano jotain pehmeää ja tukevaa. Henkilölle, jolla on huono iho, mainitse hänen vaatteittensa yksityiskohdasta ja ihmettele mistä sellainen on löytynyt tai ihmettele hänen hartioittensa leveyttä tai naisellisuutta tms. Johdata kuvattavan mieli pois ahdistavasta fyysisestä asiasta.

12. Jos tilanne on hankala,- hae yhteinen vihollinen ja juttele siitä jonkun aikaa.
( ole varovainen tämän kanssa, toimii ääritilanteissa.

13. Ole yleensä herkkä haastateltavan tuntemuksille - tarkkaile hikoileeko hän, nykiikö kasvoissa tai räpsyvätkö silmät. Älä piinaa liian pitkällä sessiolla, jos olet valmistautunut huolella, ei sinun tarvitse ottaa montaa kuvaa.Keskity yhteen aiheeseen, äläkä haukkaa liian iso palaa, parempi yksi hyvä kuva kuin monta huonoa.

14. Älä koskaan kerro vitsejä tai tarinoita itsestäsi vaan esitä kysymyksiä kuvattavasta/haastateltavasta, keskity häneen täysin. Etnisessä ympäristössä on varminta edetä vanhimman miehen kautta, se ei juuri koskaan ole virhe. Katso ensin mitä muut tekevät, ennekuin mokaat itse. Älä milloinkaan kuvaa naisia etnisessä ympäristössä ennekuin saat heihin kontaktin ja luvan kuvata / haastatella.
15.Jos tilanne on hankala, vetoa siihen, että sinua on käsketty kuvata näin. Et mahda mitään, on toteltava pomoa, koska työpaikkasi voi mennä. Toimii hyvin esim kaukoidän ihmisten kanssa.

16.Kuuntele, kuuntele, kuuntele, ole kohtelias, kysele. Mutta älä koskaan päästä kuvattavaa / haastateltavaa johtamaan tilannetta. 

-----------------------------------------------------------

Väärä ergonomia estää kuvaajia oivaltamasta ympäristöään, kuvat ovat tasossa, eikä niissä ole sisäistä jännitettä.

-----------------------------------------------------------

-----------------------------------------------------------

Journalistisen kuvantuotannon  prosessimallit.

1. Negatiivinen

Käskytysketju =

Lehden omistaja ja sidosryhmät tai yrityksen johto

Päätoimittaja / toimitusjohtaja

Toimituspäällikkö / Lähin esimies
Toimitussihteeri

Toimittaja
Taittaja
Tekninen henkilökunta

Lehtikuvaaja 

Juttuidea tai toimituksen toimintamalli etenee lineaarisesti alas, toiminta on käskyttämistä, ei saada eikä anneta riittävästi palautetta, toimittaja käskyttää kuvaajaa ( tai itseään vajavaisella asenteella) ja kuvaaja ei saa tietoa tarpeeksi ( tai ei osaa tarpeeksi) suoriutuakseen tehtävästään, jolloin käyttää perusratkaisuja.

Kuvaaja palvelee montaa toimittajaa tai kuvaava toimittaja uupuu juttujen samankaltaisuuteen kuvien suhteen. Kuvasta rankaistaan jos se on ns. huono esim pilkaten sitä --mutta sitä ei osata analysoida.
Esimies suhtautuu halveksien kuvaa ja vaatii vanhojen ratkaisujen toteuttamista.

2. Positiivinen.

Juttu ja kuvaidea voi tulla mistä vain.

Kuva voi poikia jutun tai päinvastoin, koko toimitus / osasto tms. osallistuu jatkojalostukseen.

Voimavarat rajataan, kuviin panostetaan vain silloin,  kun se on lehden/yrityksen kannalta tärkeää. Muuten kuvat tehdään ennalta yhteisesti päätetyllä tavalla, siis dummyihin. Viikkopalaverissa piirretään kuvia ja mietitään metaforia.

Hankitaan visuaalinen toimintamalli ulkoa-- soveltaen toimituksen työtapaan.

Raivataan juttujen pituudesta  puolet pois, puolet pois kuvien määrästä ja loput kuvat käytetään kaksi kertaa isommalla.

Toimitus keskustelee kuvista analyyttisesti, saamiensa mallien ja ohjeiden perusteella ja tämä keskustelu johtaa siihen, että kuvaa aletaan arvostaa ja ymmärtää enemmän.

Kuvista saa aina palautetta ja jos ei saa,  niitä näytettän muille-- vaikka kaupungin kameraseurassa tai naapurille, hankitaan kosketus visuaalisuuden suhteen kohderyhmään.

Oivalletaan -että kuvaaminen ei sulje jutuntekoa pois, Kyse on vain ajankäytöstä,
Kollega voi kuvata toisena ajankohtana ja toinen kollega voi tehdä jutun. Kun merkkimäärä pienenee-- jutut jäntevöityvät--- aikaa kuluu vähemmän ja kuvat toimivat isoina paremmin. Toimitus alkaa pitää visuaalisuudesta ja toteuttaa sitä työssään.

-----------------------------------------------------------

-----------------------------------------------------------

-----------------------------------------------------------

Lehtikuvan arvioinnin perusteita.

1.Tunnista ne spontaanit ajatukset, joita sinussa HETI herää nähdessäsi kuvan ensi kerran.

2. Mieti miten kuva ja sen juttu ovat synkronissa.
( yhtenevät, liittyvät toisiinsa )

3. Onko lehden linja ( esim. poliittinen) sama, kuin kuvassa oleva visuaalinen viesti?

4. Onko kuva ristiriitainen sisällöltään, miten kauan siis joudut katsomaan ennenkuin kuvan viesti aukeaa sinulle?

5.Onko kuva selkeästi positiivinen vai negatiivinen sisällöltään?

6. Vastaako kuva kysymyksiin jotka syntyvät otsikkoa ja ingressiä lukiessa vai hämärtääkö kuva niitä?

7. Onko kuva visuaalisesti VOIMAKAS ?

8. Palveleeko kuvan tekninen suoritus kuvan visuaalista viestiä?

9. Onko kuva jotain seuraavista:
tavanomainen ja tylsä, seksistinen, rasistinen, lasta, naista tai miestä esineenä kohteleva, totuutta peittelevä, täysin jutun kontekstiin kuulumaton?

10. Onko kuvassa indokrinaatiota tai selkeää propagandaa?

11. Jäitkö kuvalle ja sen myötä jutulle kylmäksi, saiko kuva sinut lukemaan jutun otsikkoa pitemmälle?

-----------------------------------------------------------

Miten haluttuun kuvaan pääsee?

Miksi

Mitä

Missä
Miten

Kuka

Miksi --- kuvataan.
Pyritään tuottamaan kuva, joka tyydyttää kohderyhmää.

Mietitään millainen kuvamieltymys ja kyky oivaltaa kuvaa kohderyhmällä on.
Valitaan visuaaliset keinot miten kuvattava asia saadaan perille.
Näin löydetään syy kuvata tietyllä tavalla.

Mitä --- kuvataan.

Haetaan tehtävästä oleellinen esiin. Pitää tunnistaa tärkein asia, joka työhön liittyy.
Paperia ja kynä käteen ja listaamaan tärkeysjärjestystä.
Kuvataan kohde siten, että se on  tilassa jonka kohderyhmä tunnistaa ja hyväksyy ja kuvassa näkyy esineestä tai ihmisestä oleellisin asia.
Rönsyily pois.

Missä --- kuvataan

Haetaan paikka ja aika, joka soveltuu kuvaan.
 Paikka on tärkeä. Jos tila, jossa kuvataan on selkeästi kuvaan liittyvä, se on hallittava ja ympäristön merkitys on selvittävä kuvasta heti.
Kohde ei saa sekaantua ympäristöön vaan sen ja ympäristön on keskusteltava.
Jos taas miljöö, missä kuvataan ei ole tärkeää, se ei saa näkyä kuvassa häritsevästi, miljöö on silloin vain tuki sille asialle, mikä on oleellista.
Kaikki asiat sijaitsevat jossain ja miljöö joko tuhoaa tai tukee kuvaa.

Miten ---- kuvataan
Paperia ja kynä käteen. .Piirtäminen on ainoa tapa suhteuttaa etukäteen esineitä ja henkilöitä kuvassa. Piirtäen voi ideoida ja massoitella helpommin.
Löydä sanat tai sana, joita aiot kuvittaa ja mieti, miten ne voit näyttää siten, että kohderyhmä oivaltaa tarkoituksesi. 

Jos sinun on näytettävä tehtaan johtaja viitekehyksessään  joka on kaivinkoneiden tuotanto. niin on turhaa yrittää kuvata johtajaa sisällä toimistossa kun  kone on alhaalla pihalla,  näkyen hiukan ikkunasta. Piirtäen oivallat asian ennekuin ryhdyt kuvaamiseen.

Piirrä tikku-ukkoja ja oivallat mahdottomuudet, joita et muuten huomaisi.
Näytä piirrostasi muille ja positiivisen kuvantuottoprosessin kautta hae ratkaisua.
Hae arkielämästä asioita, joiden varaan rakennat kuvan, arkeen liittyy tunteita ja siellä ovat kuvatkin. On vihaa -rakkautta -onnea -itkua -petosta jne. 

Kuka ---- kuvataan

Ihminen tekee kuvasta valokuvan, jolla saa oivaltavia katsojia.
Käytä ihmistä aina, kun haluat kertoa tarinan, ohjaa ihmistä aktiivisti.
Kunnioita kuvattavaai, älä koskaan kuvaa ihmistä siten että jokin hänessä korostuu negatiivisempana kuin onkaan.

Anna kuvattavalle osuus työssä siten, että hän on saa etukäteen antaa tietoa itsestään ja lehtijutun aiheesta.
Kuvaa kohde toisella tavalla kuin kilpailevassa lehdessä.
Kuvaa se ihminen, josta juttu kertoo. Ei ensimmäistä ja helpointa kohdetta.


-----------------------------------------------------------

Sinun paritellen toverisi kanssa 
tekemä tehtäväsi. 

Jotta tämä toimisi kuten useimmiten, meidän pitäisi katsoa materiaalia yhdessä ja miettiä, mistä jutusta tulee parhaiten esiin puolue tai asennekanta. Käy se näinkin.
Tehdäänpä niin, että kirjoittakaa mielipiteitä ja teen viimeiseksi omat sepustukseni.
Arvioi kuvan ja otsikon sykronia ja sitä jääkö katsoja kuvaa katsoessaan jutun vangiksi vai lähteekö menemään vasteajan mentyä umpeen. Mikä näistä liimaa sinut parhaiten lukemaan. Tästä puuttuuko yksi??? 


-------------------------------------------------
jore: Jos tämä tehtäisiin varsinaisen opiskelun yhteydessä arvioitaisiin joukolla lopputuloksesta - mikä yhteiskunnallinen sidosryhmä jutun taustalla on, mitä irvokkaammin tuota asiaa liioitellaan, sitä useampi toki arvaa tai ymmärtää. Sitä emme ehtineet käsitellä yhdessä, joten käyn tässäkin läpi vain tuotteen perustat.
kaikissa näissä proggiksissa huomaa että olette nimenomaan kuvataiteen opettajia. Tekeminen kohdistui aikalailla itsellenne mikä on selvää, hyvin harva mediassa toimivakaan pystytty sitä välttämään. Niinpä -  kaipaa suojaa - sanapari on saanut kirjaimellisen suojan eli verkon jonka takana kuultaa jotain. Suuravltapolitiikka ei oikein aukene koska kohderyhmä eli minä ei löydä sanaa venäjä kuvasta. Suurin osa materiaalistanne olisi zinessä toimivaa mutta printin nopeasti katsottavassa ympäristössä haasteellista. Jos ollaan rehellisiä on kuvassa verkko ja jotain, niin sen kokee ABC:n Virtanen ja jättää siihen. Verkko on kuin rasteri muuten ja sinällään visuaalinen elementti jossain muussa käytössä.






Tämä proggis oli eniten asiakaslehtimäinen tai ilmoitusmainen. oOette katsoneet kiitettävästi mainostoimiston tila- ja taittoratkaisut. Hauska on kättelykyva - joita banaaleja vetoja on lehdistö täynnä. Kättely ja kaksi ihmistä, luulen että se on jo meemi - jota kukaan ei enää katso aktiivisti. Siis parodiaa ja kriittistä suhtautumista. Kädellä näyttäminen on toinen pelottava klisee ja niin on tuijottelu kameraankin. Hyvä veto kaikenkaikkiaan parodiaksi. Tuolla leiskalla pääsisi kesätöihin paikallislehteen että hups. Tykkään vaikka kliinisyys pelottaakin.




Kädessä sana on peruskamaa maailmalla metoosymbolina normikamaa. löysin kymmenkunta heti kuvahausta. Tuo rinnastus on hauska. kevyesti avokaulainen pusero ja jyrkkä no ovat miehen ikuinen ristiriita. Siitä selviää vain kun oivaltaa että oikea henkilö saa katsoa - väärä ei.teko on aivana sm mutta toinen tekijä ei ole ajatusrikollinen- koska on paksu ja luotaantyöntävä. Hm.. Tuo visuaalinen ristiriita on hauska kuvassa. kasvottomuus on meemi..symbolitason ihminen ei tarvitse koko vartaloa päineen..
Jos mietin nyt enemmän näen aitoa lahjakkuutta melkein kaikissa duuneissa ja joudun muuttamaan ennakkokäsitystäni.
Samalla myös uskon että tämäntyyppisellä kamalla saisi opilaat innostumaan. Sääli että innostujat ovat jo eliittiä, massa ei innostu enää vaan antaa periksi.





Tässä on selkein poliittinen viesti. ja helpoin tuottaa samalla. Kukapa ei olisi nähnyt kansallismielisten kamaa. Tätä he painottavatavaikka eivät piittaisi tippaakaan vanhuksistaan. Visuaalisuus sopivan kökköä saisi olla räikeämpääkin. Nämä ihmiset haluavat kaiken selvänä ja suurena ja värikkäänä eteensä että ymmärtävät heti. Puolikuu ja tyhjä lautanen helppoa symboliikkaa, tekijät pääsisivät heti MV lehden avustajaksi.
Ingressi on kuin 1/1 paikallislejden artikkelista, jossa toimittajakaan ei tiedä mille puolelle asettua.
Rinnastamalla ääripäitä luodaan uuttaa todellisuutta oli se valhe tai ei. Hyvä???




Tässä siis mokasin. Silmään sattui niin perskeleesti ja sensuuri ei toiminut. Parkourkuva voi olla mössöä. Niinkauan kuin sen oivaltaa ja otsikko on hyvä. Perustaitto toimii - on aktion isolla ja haastiskama pienellä, sympaattinen tyttö puhuu. keltainen pusero on hyvä kontrasti harmautta vastaan ja liike tulee sopivan softina esiin. kaikki mahtuvat kaupunkiin..jeps paitsi väkivalta ja muu metelöinti.





Tämä oli hauska. Kaksoiskuva tårta på tårta. Tumma rauhallinen piirteetön tausta toimii ja eristää ukkelit itsekseen. ja suomalaista naurattaa kun joku nauraa mediassa, ingressi peruskamaa kahdenviivan sisällä. Kuvvaaja- ja toimittajanimet huomioitu.Minusta on aina yhtä hauska ajatella - että metsästetään ihmisiä ja pohjavire mielessä kysytään asioita. Se on vaikeaa mutta siitä kasvaa ihmisenä.




Tämä oli peruskananmunaus, kanan merkitys ei vieläkään ihan aukea. mutta jos ollaan rehellisiä niin juuri tällaisia lehdet ovat. Kuva on jotain ja siinä pönöttää joku ja kuvan muute elementit ovat jotain ihan muuta kuin jutun sydän / clou. kenelle jututu ja kuvat oikeastaan tehdään? Pienellä vedolla teitte sen mitä lehdissä väsyneet prot tekevät päivittäin, koska eivät parempaa osaa ja jaksa.

Pönötyksen päättäävät kaksi reipasta poikaa ja heidän mekaaniset veljensä..pönöttävät vieressä vihreinä. Camouflagepoika repeää aikamoiseksi ilotulitukseksi. Gallupmatskua ja siihen olisi riittäänyt naamat. Vartalon alaosaa ei oikeastaan tarvita kertomaan henkilöstä kun puhuttu teksti liittyy päähän. ja kuvaamisen valtava vaikeus näkyy. Elementtien hallitseminen ei ole helppoa. ja nopeasti tehtäessä se on miltei mahdotonta. Jos ajattelee otsikkoa ja kuvaa, alkaa mietimään mikis enää perusjournalismia tehdään, sillä tällaistakin se on aamusta iltaan. Triviaalia muille mutta haastateltujen sisäpiirille tärkeää.